Hellitä jo apulaisvaltakunnansyyttäjä!

Onko meidän oikeuslaitoksen historiassa, montakin samanlaista tapausta, jossa syytetty olisi joutunut kahteen kertaan samasta asiasta käräjille, joina molempina kertoina käräoikeus on vapauttanut syytetyn kaikesta ja, että sitten vielä kolmannen kerran joutuisi hoviin samasta asiasta?
Ja joissa siis syyttäjä olisi aina ollut ”uusintaottelun” vaatijana.
Ja vaatijana vielä apulaisvaltakunnansyyttäjä.

Viime torstaina ainakin näin tapahtui, kun Raaseporin tasoristeysonnettomuuden keräjät loppuivat, taas kerran.
Ei mennyt aikaakaan, kun apulaisvaltakunnansyyttäjä Jukka Rappe ilmoitti, että haluaa viedä asian hovioikeuden päätettäväksi. Se jää nähtäväksi, jos hovi ottaa asian käsiteltäväkseen.

Monta kysymystä jäi pyörimään päähäni.
Kuinka usein käy niin, että oikeuslaitoksellamme, olisi näin vaikeaa löytää yhteistäsäveltä rankaisemisessa tai vapauttamisessa?

Onko apulaisvaltakunnansyyttäjän tunne se, että meidän käräjäoikeuden tuomarit ovat tasoltaan niin tietämättömiä, että he eivät voi tehdä oikeita päätöksiä?

Onko tapahtumien takana, joku korkeampi taho, joka ei halua hyväksyä annettuja tuomioita?

Vai halutaanko varusmiehen kiusaamista edelleen vaan jatkaa?

Miksi Rappe ei kyseenalaista rataverkon hoitoa, joka vähintään osaltaan oli tapahtuman aiheuttaja?

Miksi Rappe ei kyseenalaista puolustusvoimien varusmiehille antamia käskyjä, joissa käsketään käyttämään hengenvaaralllista tietä, kuten Raaseporin tasoristeystä, vaikka oli tiedossa, että se kuuluu Suomen top 20 listaan hengenvaarallisina pidettyihin tasoristeyksiin.

Ja jos kerran varusmies olisi tehnyt virheen, niin miksi turmapaikalle tuotiin heti onnettomuuden jälkeen parin metrin sepelikasa estämään koko liikenne kyseisellä tasoristeyksellä.

Jos apulaisvaltakunnansyyttäjä toteaa syyksi asian hoviin viemeselle olevan se, että varusmiehen olisi kuitenkin pitänyt toimia varovaisemmin, jotta ei onnettomuutta olisi tapahtunut, niin miksi hän ei sitten vähintään kehota radasta vastuussa olevaa tahoa korjaamaan viipymättä kyseistä osuutta ja samalla vähintään kehota maamme puolustusvoimia korjaamaan käskytyksiään käyttämään vaarallisia teitä, jotta mainitut tahot toimisivat varovaisemmin vastaavissa tilanteissa.
Koska eihän se nyt niin voi olla, että oikeuslaitos toimisi valtiota kohtaan myötämielisemmin, kun mitä kansalaista kohtaan.

Tarkoitan täällä ainoastaan sitä, että eikö muutoinkin olisi aina aiheellista, että apulaisvaltakunnansyyttäjä jo edustamansa laitoksen tasapuolisuuden ja uskottavuuden nimissä ottaisi huomioon kaikki tapahtumiiin yleisesti liittyvät tahot ja seikat.

Mielestäni tähän onnettomuuteen liittyy monia avoinna olevia kysymyksiä, jotka myös olisivat vaatineet läpikäymistä.
Ainakin muiden tuomareiden mielestä asia oli ja on edelleen näin.

Hellitä jo, Rappe!

Syysterveisin,

Suomalainen