Matkaratsastus on hevosmaailman maratonlaji – katso videoraportti kisoista!

Kesäkuun viimeisenä viikonloppuna kilpailtiin Viron Kõrvemaan retkeily- ja hiihtokeskuksessa matkaratsastuksen Pohjoismaiden ja Baltian mestaruudet. Matkaratsastus on verrattavissa maratonjuoksuun, jossa edetään pitkällä reitillä ja kilpailijoiden kunto sekä kestävyys ratkaisee paljon. Harrastetasolla kilpailtavat matkat voivat olla alle 20 kilometriä, mutta mestaruusluokissa pituus on jopa 160 kilometriä.

Kõrvemaalla ratsastettiin lauantaina pääluokat, joiden pituudet olivat 80 ja 120 km. Hevosen hyvinvointia tarkkaillaan tehokkaasti koko kilpailun läpi, eikä tulosta hyväksytä, ellei hevonen läpäise maaliin tultuaan eläinlääkärin tarkastusta. Huoltotiimin tärkeys korostuu reitin varrella sekä kilpailun jälkeen. Kilpailevia ratsastajia oli paikalla useasta maasta, kuten Venäjältä, Liettuasta, Puolasta, Norjasta sekä Suomesta, unohtamatta isäntämaa Viroa.

Suomen joukkueen Linda Lampinen ratsasti 80 km luokan.

Matkaratsastusta kolmen sukupolven verran

13-vuotias Linda Lampinen ratsasti perjantaina 80 km matkan ja hänen äitinsä Tanja Lampinen osallistui lauantaina hevosellaan 120 km luokkaan. – Suorituksemme hylättiin 100 km jälkeen, sillä hevonen ei läpäissyt välitarkastusta. Se oli hieman epäpuhdas takaa, mahdollisesti lihakset olivat jo kipeytyneet, Tanja Lampinen sanoo. – Eläinlääkärin päätös tulee vain hyväksyä, hän jatkaa. Hevosen ohella myös ratsastajan kroppa on pitkillä matkoilla kovilla. – Tänään tuntuu aika pahalta, toteaa Linda Lampinen. – Täytyy vaan yrittää selviytyä, hän hymyilee. Linda ratsasti matkan yhdessä isoäitinsä Ritva Lampisen kanssa, jolla on myös pitkä ura lajin parissa. – Matkaratsastus on helppo laji aloittaa, sillä peruskuntoinen hevonen selviää leikiten lyhyistä luokista, Tanja Lampinen lisää.

Jokaisella ratsukolla on lisäksi iso huoltotiimi, jolla on koko kilpailussa merkittävä rooli. Tiimi vastaa hevosen viilentämisestä sekä auttaa varusteiden kanssa. Huoltopaikoilla hevonen juotetaan ja tarkistetaan, että kaikki on kunnossa. Suorituksen jälkeen hevosen tulisi palautua mahdollisimman pian ja läpäistä eläinlääkärin tarkastus, jotta suoritus voidaan hyväksyä. Viilentäminen tapahtuu vesiämpäreillä sekä jääpalapusseilla. Kävelyttäminen auttaa laskemaan sykettä. Vaikka matkojen pituus tuntuu hurjalta, hevosista pidetään hyvää huolta ja niiden kuntoa valvotaan tiukasti niin joukkueiden suunnalta kuin kilpailun valvojien ja eläinlääkärien puolelta. Uutta kilpailua ei voi heti perään ottaa, sillä hevosella on kolmen viikon palautumisaika, eli niin sanottu karenssi ennen seuraavaa kisaa.

Arabianhevonen on lajin suosikkirotu

Matkaratsastuksessa suositaan paljon arabianhevosta niiden kestävyyden vuoksi. Arabialaiset ovat luotu kulkemaan pitkiä matkoja aavikolla ja ne ovat rakenteeltaan kevyitä. Jollei ratsu ole kokonaan arabialainen, suositaan sen sukutaulussa ainakin pisaraa täysveriverta. – Moni kilpaileva hevonen on usein arabiristeytys, toisena hyvänä rotuna käytetään lämminveristä ravihevosta, Tanja Lampinen kertoo. – Kylmäveriset rodut eivät ole lajissa parhaimpia, sillä ne ovat rakenteeltaan liian raskaita. Niiden viilentäminen on paksun nahan takia hankalampaa, Ritva Lampinen toteaa. Helpoissa luokissa tosin voi pärjätä millä tahansa hevosella, oli se sitten suomenhevonen, eestinhevonen tai puoliverinen. – Matkaratsastus on siitä hieno laji, ettei ratsun tai ratsastajan tarvitse osata mitään erikoista. Riittää, että ratsastaja hallitsee hevosensa maastossa ja ratsu on varma kulkija, Tanja Lampinen tuumaa.

”Matkaratsastus on helppo aloittaa peruskuntoisella hevosella”, toteaa Tanja Lampinen.